Turkinhoito

Turkinhoito


Kessun upea turkki mielletään usein vaikeaksi hoitaa. Se ei ole kuitenkaan niin suuritöinen kuin ensi näkemältä luulisi. Hyvällä ravinnolla, riittävällä liikunnalla ja sopivissa elinolosuhteissa kessu pysyy hyvin vähällä vaivannäöllä terveenä ja kauniina, mutta tarvitsee kuitenkin viikottaista harjaamista. Kaksinkertainen turkki suojaa kylmältä, eristää kuumuudelta ja hylkii likaa. Karvanlähdön aikaan vanha, eloton karva poistetaan harjaamalla ja kampaamalla.

Lähtevän karvan voi kerätä talteen (ei muovipussiin) ja kehrätä siitä lankaa. Kessunkarvasta valmistettu villapusero, lapaset tai sukat ovat tavattoman lämpöisiä, väriltään pehmeän harmahtavia ja ihanan untuvaisen näköisiä.

 

Keeshondin turkin kunnostus


Keeshondin turkin kunnostus on melko helppoa, jos kessu opetetaan harjaukseen jo pentuna ja jos käytetään oikeanlaisia välineitä. Pennun turkkia on hyvä harjailla päivittäin, mutta aikuisen kessun turkin kotikunnostukseen riittää puolisen tuntia kerran viikossa.

TURKIN JA TASSUJEN HOITOVÄLINEET




Kuvassa näkyvillä välineillä selviää perusteellisestakin kunnostuksesta. Tärkein turkinhoitoväline on teräspiikkinen harja, jossa on kumipohja.


Perusväline, jolla selviää jo aika pitkälle, on teräspiikkinen harja. Piikkien pituuden on syytä olla noin 2 cm, eikä piikkien päissä saa olla mitään muovipampuloita. Harvaa kampaa käytetään toisaalta mahdollisten takkujen selvittelyapuna, toisaalta turkin viimeistelyyn. Tiheä kampa on tarkoitettu korvantaustakarvojen ja tassukarvojen kampaamiseen. Pieni karsta taas on hyvä apuväline kinnerkarvojen viimeistelyyn. Saksia tarvitaan tassujen ja kinnerkarvojen muotoiluun.

PERUSHARJAUS

Harjattaessa kessu nostetaan sopivalle työskentelykorkeudelle. Trimmauspöytä on paras mahdollinen, mutta muukin pöytä, joka voidaan päällystää luistamattomalla kumimatolla, kelpaa. Koira on hyvä opettaa jo pentuna makaamaan harjattaessa kyljellään. Silloin saadaan itselle paras työskentelyasento ja oikea harjauskulma säilyy helposti. Näin päästään eri puolille turkkia helposti käsiksi.

Kyljellä on mukava loikolla


Kessu harjataan yleensä joko lavoista ensin kohden päätä ja sitten kylkiä pitkin kohti lonkkia tai päinvastoin. Kun toinen kylki on selvitetty, vaihdetaan kylkeä. Eteneminen tapahtuu kaiken aikaa pieni alue kerrallaan siten, että turkki avataan jakauksille vaihe vaiheelta. Vasen käsi pitää harjaamatonta karvaa aloillaan, ja sitä vapautetaan vähä vähältä. Lopuksi harjataan koiran istuessa eturinta, sitten seisovalta kessulta housukarvat ja häntä.

Turkista avataan pieni osa, joka harjataan. Myös vatsakarva vaatii selvittämistä.


Erittäin tärkeää on opetella oikea harjausote. Harjasta pidetään kiinni kädensijasta – ei koskaan edes sormella itse harjaosasta, vaikka sellainen ote tuntuisiskin helpommalta ja harjausta nopeuttavalta. Ote on mahdollisimman rento. Harjatessa voima lähtee hauiksesta ja itse harjausliike ranteesta. Liike on kerivä ja lyhyt. Harjan liikkumissuunta on ihosta karvan suuntaisesti ulospäin.

Harjausote on mahdollisimman rento, ja harjan liike on kerivä.


Arkiharjaukseen on syytä varata aikaa vähintään puoli tuntia, mutta näyttelykunnostus vaatii vielä enemmän. Suurimpia harjausvirheitä on, että vedetään liian kovalla kädellä pitkillä vedoilla pinta siistiksi. Tällöin jää pohjavilla selvittämättä. Se pitäisi kuitenkin saada hengittäväksi.

KAMPA AVUKSI

Kampaa tarvitaan avuksi kessun korvien takana olevan pehmeän karvan aukaisemisessa. Erityisesti pennut ovat vaarassa saada itselleen ”lisäkorvat”, ellei huomaa aukaista säännöllisesti korvan taustoja. Jos sinne on päässyt syntymään pahoja takkuja, ne pitäisi aukaista pitkittäin – ei leikata juuresta pois. Ellei aukaisuun enää riitä kampa, avuksi voi ottaa vaikkapa vanhanaikaisen kokoteräksisen haarukan.

Korvan taustat kammataan säännöllisesti. 

Joskus harva kampa auttaa turkin viimeistelyssä.


Harvapiikkistä kampaa voidaan käyttää turkin viimeistelyyn, kun koira on ensin hyvin harjattu. Myös kamman käytössä ote on äärimmäisen löysä ja joustava, ja kampaa pidetään kiinni sen koko kannan pituudelta. Sen kanssa edetään milli milliltä. Kun kampa tarttuu pohjavillaan kiinni, se irotetaan turkista ja kyseinen kohta selvitetään varovasti. Kampa on taitajan käsissä hyvä työväline mutta voi myös pilata turkin, jos sitä käytetään liian voimallisesti.

TASSUJEN SIISTIMINEN

Ainoa kohta, jossa kessun viimeistelyyn saa käyttää saksia, on tassualue. Ensinnä leikataan tassun etulinjan ylittävät ylimääräiset hipsut pois ja tassu muotoillaan pyöreäksi. Etutassuissa jätetään (leikatut!) kynnenkärjet näkyviin, takatassuissa muotoilu ei ole aivan niin tiukkaa, joten kynnet eivät läheskään aina näy. Lopuksi kammataan kintereet auki, tasoitetaan ne ja karstataan ylöspäin pöyheiksi.

Etutassu ennen ja jälkeen


Kinner ennen ja jälkeen. Hyvät kinnersakset ovat ohut- ja pitkäteräiset.


KARVANLÄHTÖAIKA

Mitkään edellisistä ohjeista eivät päde karvanlähtöaikaan. Silloin saa ja pitää poistaa irtoava karva. Apuna saa käyttää pitkiä vetoja ja kampaa. Myös harjausten välejä kannattaa tihentää: kerran viikossa ei riitä. Usein karvaa auttaa irtoamaan myös koiran peseminen ja hoitoaineen käyttäminen turkissa pesun lopuksi. Mitä nopeammin ja tehokkaammin karva lähtee, sitä nopeammin uusi kasvaa. Irtoavaa karvaa ei missään nimessä pidä yrittää säilyttää koirassa – ei edes seuraavaan näyttelyyn asti.

Nautittavia harjaushetkiä. Tässäkin pätee totuus hitaasti kiirehtimisestä.

Teksti: Pia Vatanen ja Pauliina Tuppurainen

 
Sivun alkuun